Vuorossa on viimeinen viikko ennen perjantain ensi-iltaa. Alun tekstipino
on alkanut jäsentyä ja tiivistyä eri kohtauksissa eläviksi jännitteiksi. Samalla
henkilöhahmot ovat pyöristyneet litteistä kirjaimista olennoiksi, joilla on oma
syvyytensä ja kehityskaarensa. Ensi-iltaviikon tohinassa jännitteisiä kohtauksia
alkaa näkyä väistämättä myös työhön liittyen. Yksi näytelmän kohtaus on
maanantaina vielä kokonaan harjoittelematta, vaikka ensimmäinen ennakkonäytös TeaK:n
opiskelijoille odottaa keskiviikkona. Sisällöllisiä tiivistyksiä on myös
tehtävä, joten toiminta ja repliikit vaihtavat paikkaa tuon tuostakin.
Ohjaajan näkökulmasta kaikille kohtauksille on edelleen maltettava antaa
niiden vaatima aika kokonaiskuvan kirkastamiseksi. Ainoastaan keskittymällä yksittäisissä
kohtauksissa käsillä oleviin tilanteisiin ja niissä valitseviin olosuhteisiin,
löytyvät avaimet myös seuraaviin kohtauksiin. Harppoa ei voi, sillä siten
sisällölliset epämääräisyydet vain kasautuvat. Näyttelijäopiskelijat haluaisivat
kuitenkin harjoitella esitystä mahdollisimman pian kokonaisuutena. Joihinkin
pysyviin ja turvallisiin raameihin olisi päästävä, jotta aikaa jäisi myös oman
hahmon syventämiseen ja tutkimiseen sovituissa olosuhteissa. Ilmassa väreilee
malttamaton odotus.
Opiskelijoita ja produktiota ajatellen Jerusalemin
tanssin keskeinen pedagoginen tavoite on ollut työskentelyprosessin henkilökohtaisuus.
Henkilökohtaisen vastuun myötä kasvavat myös suorituspaineet, jotka nostattavat
ensi-illan lähetessä ymmärrettävästi tunteet pintaan. Tunteiden kanssa ollaan muutenkin
väistämättä kosketuksissa, sillä teatteri on taiteena inhimillisen toiminnan
taustalla olevien kokemusten ja tuntemusten tutkimista ja syventämistä. Näyttämöllä
nähtäviä ratkaisuja ei ole tarkoitus perustella ainoastaan järjellä, vaan
toiminta on nimenomaan koettava omakohtaisesti merkittäväksi ja myös
intuitiivisesti oikeaksi. Aidon kiinnostuksen ja intuition avulla syntyvät sisällöt
ja hahmot laajentuvat moniulotteisiksi, jolloin ne alkavat usein askarruttaa ja
puhutella myös katsojaa.
Ensi-iltaviikon paineiden keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että esitys
ei koskaan ole valmis harjoitusprosessin loputtua. Esitystapahtuma todellistuu
vasta, kun katsojat saapuvat paikalle. Liikkuvia palikoita tulee edelleenkin olemaan
esityskauden loppuun asti, sillä tapahtumahetkellä syntyvää vuorovaikutusta,
katsojien senhetkisiä asenteita ja reaktioita ei voida ennakoida. Harjoitusprosessi
on vasta eväiden pakkaamista. Varsinainen matka alkaa ensi-illasta.
Kuva: Petri Kangas |
P.s.
Keskiviikon ennakkonäytös teki prosessille terää. Katsomossa istuivat TeaKin ohjauksen, käsikirjoituksen ja dramaturgian opiskelijat sekä näyttelijäntyön kolmas vuosikurssi. Vieraat olivat Jerusalemin tanssista hyvin vaikuttuneita, ja esityksen jälkeistä keskustelua käytiin pitkään. TeaKin vierailu liittyi Nätyn kandidaattiohjelmaan kuuluvaan kurssiin, jossa valmistellaan kotimainen kantaesitys yhteistyössä Aalto-yliopiston ja Taideyliopiston kanssa. Yksi tuotoksista tullaan esittämään Montussa huhtikuussa 2014. Käsikirjoitus tulee olemaan Antti Lehtisen käsialaa, ohjauksesta vastaa puolestaan Antti Haikkala.
Keskiviikon ennakkonäytös teki prosessille terää. Katsomossa istuivat TeaKin ohjauksen, käsikirjoituksen ja dramaturgian opiskelijat sekä näyttelijäntyön kolmas vuosikurssi. Vieraat olivat Jerusalemin tanssista hyvin vaikuttuneita, ja esityksen jälkeistä keskustelua käytiin pitkään. TeaKin vierailu liittyi Nätyn kandidaattiohjelmaan kuuluvaan kurssiin, jossa valmistellaan kotimainen kantaesitys yhteistyössä Aalto-yliopiston ja Taideyliopiston kanssa. Yksi tuotoksista tullaan esittämään Montussa huhtikuussa 2014. Käsikirjoitus tulee olemaan Antti Lehtisen käsialaa, ohjauksesta vastaa puolestaan Antti Haikkala.