III viikko: Rakentavaa hengailua

Olisikohan joskus mahdollista rakentaa esitys ilman piinaviikkoa, jonka aikana rönsyilevää materiaalia on alettava järjestää riviin kovalla kädellä. Jerusalemin tanssin kolmas treeniviikko käynnistyy otsat hienoisessa kurtussa. Tavoitteena on valmistella perjantaiksi raaka läpimeno, jossa katsotaan kohtausten kulku alusta loppuun. Yrjö Juhani valikoi tähänastisista palikoista runkoa dramaturgialle. Samalla näyttelijäopiskelijat ovat hahmojensa suhteen kiivaassa etsintävaiheessa. Keskeneräisyyden sietokyky joutuu kaikilla koetukselle.

Opiskelijoiden mukaan mielikuvat omasta näytelmähahmosta syntyvät pikkuhiljaa, silmiä ja korvia auki pitäen. Näytelmän hahmoa muistuttavien henkilöiden miettiminen on hyödyksi. Hahmolle etsitään omaa ääntä ja liikkumisen tapoja kokeilemalla ja varioimalla erilaisia toimintoja. Hyvä työtapa on esimerkiksi liikkeellinen ja äänellinen improvisointi tilassa, jossa voi keskittyä. Niin perusliikkumisen ja puheen tunnustelu kuin laulaminen ja tanssiminenkin auttavat löytämään hahmon ominaisuuksia ja fyysisiä rajoja. Samalla improvisointi pakottaa keskittymään hahmoon myös pään sisällä. Yksittäiset hahmot ja näytelmän keskeinen sisältö sekä tyylilaji selkenevät kuitenkin lopullisesti vasta kun ohjaajan visioi esitykselle maailman ja rakentaa siitä dramaturgisen kokonaisuuden.

Keskeneräisyydestä huolimatta esityksen markkinointia varten kaivataan jo alustavaa kuvamateriaalia. Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikön kuvajournalistiopiskelijat tulevat apuun kokonaisen kurssin voimin. Visuaalisen journalismin professori Anssi Männistö perehdyttää opiskelijoitaan teatterikuvaamisen saloihin. Männistön mukaan kuvaamisessa voidaan toimia kolmella tavalla. Perinteisin on reflektio, joka tarkoittaa kohteen eli tässä yhteydessä esityksen tarkastelua ja kuvaamista ulkopuolisena. Interaktioon sen sijaan kuuluu neuvottelu ohjaajan ja työryhmän kanssa kuvaamisen tavoitteista, ja toteutuksessa kuvaajalla on huomattava vastuu. Interventiossa kuvaaja puolestaan tuo esiin omia näkemyksiään produktion hyväksi ilman ennalta suunnittelua. Kuvauskohteen kanssa voidaan niin sanotusti hengailla kiinnostavien kuvakulmien löytymiseksi. Kuvaaja voi myös vaikuttaa näyttämön ilmeeseen merkittävästi esimerkiksi siirtymällä osaksi näyttämökuvaa valokuvaajana. Reflektioon nähden interventiolle ominaista on lopputuotoksen ennalta-arvaamattomuus. Jerusalemin tanssin kuvaamisessa pyritään juuri interventioon ja siihen, että syntyvät tilanteet ovat aidosti kiinnostavia ja kertomisen arvoisia myös kuvaajan mielestä.

Jos yhdistellään eri alojen termistöjä, eräänlaisen intervention voisi nähdä tapahtuvan väistämättä myös näyttelijäntyössä rakennettaessa hahmoa. Näyttelijä hengailee hahmonsa kanssa ja nostaa siitä lopulta esiin piirteitä, jotka ovat omasta mielestä kertomisen arvoisia ja merkittäviä myös näyttämölle tuotavaksi. Interventiolla rakennettuun hahmoon kuuluu myös luova sattumanvaraisuus ja kyky joustaa elävissä kontakteissa, sitten kun hahmon kanssa ollaan tarpeeksi sinut. Näytelmän hahmosta tulee siten dynaaminen ja elävä. Miksipä ei samansuuntainen interventio tapahtuisi myös ohjaajan kohdalla?

Interventioon liittyvä hengailu edellyttää väistämättä ajan käyttöä aiheen parissa ilman tiukasti suunniteltua näkökulmaa. Jos hengailun hyväksyy kärsivällisesti joksikin aikaa osana prosessia, piinaviikon voisi nähdä myös ehtymättömänä luovuuden lähteenä. Vapaan hengailun avulla esitys kuin esitys saa elävyytensä ja syvyytensä.

Kuva: Elias Lahtinen