Pukukin voi puhutella. Nätyn opiskelijat perehtyvät
rooliasun saloihin Puku vastanäyttelijänä -kurssilla vierailevan
pukusuunnittelija Pirjo Valisen siivittämänä. Valinen on toiminut Oulun
kaupunginteatterissa vuodesta 1977 ja saanut urallaan tunnustusta, kuten
Valtion näyttämötaidepalkinnon vuonna 2006. Valiselle näyttämöllinen esitys on
aina kokonaistaideteos, jolloin tiukka rajanveto esimerkiksi puvustuksen ja
lavastuksen välillä on tarpeeton. Visuaalisuutta ajatellen Valinen on
kehitellyt ja käyttänyt puvuissa usein niille epätyypillisiä materiaaleja,
kuten erilaisia paperilaatuja. Arkinen paperi muuttuu poikkeuksellisessa
käytössä epätodelliseksi, synnyttäen vahvoja illuusioita. Valisen mukaan
teatteripuku onkin parhaimmillaan pelkkää bluffia.
Visuaalisuuden lisäksi Valinen korostaa pukuun
liittyvän kokemuksen merkitystä. Keskeistä on se, miltä puku tuntuu näyttelijän
päällä, minkä tunnetilan se virittää näyttelijässä ja mitä kehollisia
impulsseja se synnyttää. Valinen hahmottaa teatterin laajasti ottaen läsnäolon
taiteena, sillä kohtaaminen tapahtuu juuri aistien tasolla. Aistikokemiselle
herkistymisen myötä tulemme väistämättä tietoisiksi tämänhetkisyydestä, mikä
voi koskea paitsi esiintyjiä, myös katsojia.
Valisen mukaan pukusuunnittelijan tehtävänä on
suunnitella näyttelijälle uusi olemus, näyttelijä puolestaan antaa puvulle
sielun ja herättää sen eloon. Puku vastanäyttelijänä -kurssin tavoitteena onkin
perehdyttää näyttelijäopiskelijat ajattelemaan pukua yhtenä työkaluna. Renvallin
mukaan roolivaate voi haastaa näyttelijän samalla tavoin kuin ohjaaja tai
vastanäyttelijä. Rooliasuun ei mennä piiloon, vaan näyttelijän tulee itse
tietää omien työkalujensa mahdollisuudet ja ulottuvuudet. Tämän on kuitenkin
tunnettava oma kehonsa ja sen ilmaisumahdollisuudet ennen kuin puvustuksella
pelaaminen muuttuu kiinnostavaksi. Kyse on vastavuoroisuudesta suhteessa
kaikkiin näyttämölle vietyihin elementteihin.
Jerusalemin
tanssissa puvustuksesta
vastaa Nätyn pukusuunnittelija Tiina Helin. Pukusuunnittelijan työkenttä
Nätyllä on laaja, kattaen puvuston, pukuvaraston ja ateljeen. Käytännössä
hommiin kuuluu taiteellisen suunnittelutyön lisäksi pukujen valmistus, huolto
ja tarvittaessa lainaus sekä ompelimon laitteiden ja materiaalien hankinta.
Tiina vastaa usein myös maskeerausvälineistä ja tarpeistosta. Koska
puvustamossa ei ole muuta vakituista henkilökuntaa, työskentely on välillä
yksinäistä. Valisen vierailu onkin tervetullut myös Tiinalle, sillä ajatusten
jakaminen pitkän uran tehneen oman alan ja ammattilaisen kanssa on aina
hedelmällistä. Valisen taiteellinen kiinnostus paperiin pukumateriaalina on
lisännyt myös Tiinan inspiraatiota erilaisten materiaalien ja
valmistusmenetelmien kokeiluihin.
Kuva: Aaltonen, Hakalisto, Kiviniemi, Rinne |
P.s.
Puvut on hyvä ottaa käyttöön mahdollisimman varhaisessa vaiheessa harjoitusprosessia.
Lavastaja, pukusuunnittelija ja taiteiden tohtori Reija Hirvikoski lainaa
näyttelijä-ohjaaja Yoshi Oidaa, jonka mukaan harjoitus ei koskaan ole
arkitodellisuuden jatke. Harjoituksissa etsitään arkitodellisesta poikkeavaa
esityksen todellisuutta, ja harjoitusvaate havainnollistaa tämän eron. Mitä varhaisemmassa
vaiheessa puku saadaan työvälineeksi, sitä enemmän sillä on annettavaa myös
näyttelijälle, työryhmälle ja lopulliselle esitykselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti