Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelman eli Nätyn 3. vuosikurssin oppilaat harjoittelevat tänä syksynä Jerusalemin tanssi -näytelmää Yrjö Juhani Renvallin ohjauksessa. Jerusalemin tanssi on Ilpo Tuomarilan 1990 kirjoittama näytelmä, joka perustuu korpelalaisuuteen, 1920–1930 -luvuilla Pohjois-Ruotsin ja Suomen Torniojokilaakson alueella vaikuttaneeseen herätysliikkeeseen.

perjantai 20. syyskuuta 2013

IV viikko: Musiikkipaloja



Jerusalemin tanssissa musiikki tulee olemaan muun muassa sekoitus virsiä ja työväenlauluja. Harjoituksissa on improvisoitu koemielessä myös pätkiä viihde- ja popmusiikista, mutta niiden suhteen lopullinen valinta on vielä auki. Nätyn näyttelijäntyön musiikin lehtori Arla Salo-Pursiainen työstää parhaillaan ohjaajan ja koreografin valitsemia lauluja esitykseen. Yleisesti ottaen Arlan työnkuvaan Nätyllä kuuluu musiikin opetus, jossa lähtökohtana ovat näyttelijäntyön tarpeet ja odotukset. Opetus koostuu niin yksilö-, pienryhmä- kuin kuorolaulutunneista sekä erilaisiin instrumentteihin tutustumisesta ja niiden soittamiseen aktivoimisesta. Produktioiden yhteydessä Arla vastaa puolestaan sävellyksistä tai valmiiden laulujen sovituksesta näytelmän maailmaan. Laulut harjoitellaan ensin puhtaiksi, minkä jälkeen ne työstetään kohtausten vaatimusten mukaisiksi yhdessä opiskelijoiden ja muun työryhmän kanssa.

Arlan mukaan musiikilla on aina dramaturginen funktio, jos sitä käytetään näytelmässä. Musiikki vahvistaa, laajentaa ja tarkentaa kohtauksien tunnelmaa. Se on samalla myös kanava ihmisen tunnemuistiin. Parhaimmillaan musiikki nostaa tunnelman näyttämöllä voimakkaaksi energiaksi, joka saavuttaa katsojankin sydämen. Toisinaan se voi myös pyrkiä provokaatioon, jolloin tarkoitus ei olekaan miellyttää. Jerusalemin tanssissa musiikin osalta voisi kysyä esimerkiksi, miten mahdollinen viihdemusiikki sekä poliittiset työväenlaulut saadaan istumaan samaan riviin virsien kanssa, ja mitä se nostaa esiin näytelmän sisällöstä.

Suhteessa näytelmätekstiin, musiikillisen linjan hajanaisuuden voi nähdä korostavan tekstin temaattista sisältöä ideologiaan tai arvomaailmaan liittyvän suunnan katoamisesta. Teksti vihjaa paikoin kommunismin, fasismin sekä uskontoon liittyvän yhteisöllisen kurin teemoihin. Aatteet lupaavat tietysti parempaa tulevaisuutta, mutta tekstissä ne vaikuttavat tarjonneen yhteisölle vain pettymyksiä. Näytelmän henkilöt elävät ristipaineessa ”maan ja taivaan puristuksessa”. Uskonnon, ideologioiden tai politiikan sijaan suuntaa aletaan etsiä sekavasta yhdistelmästä haaveita, mielenkuohua ja seksuaalisuutta. Lopullisena pelastuksena toimii myyttinen mielikuva kristalliarkista, jonka odotetaan kuljettavan pohjoiset jäsenensä Palestiinan lämpimään. Vastakohtaisuudet ja ristiriitaisuudet nousevat esiin niin tekstin teemoissa kuin musiikillisessa linjassakin.

P.s.
Teatteriesityksessä merkitykset muodostuvat tekstin analyysin sijaan henkilöhahmojen välisistä ruumiillistetuista suhteista. Katsoja lukee näyttämöltä elävää toimintaa, joka osoittaa henkilöhahmojen vuorovaikutussuhteita ja niissä tapahtuvia muutoksia. Tekstien sovittaminen näyttämölle on eräänlaista rivien välien elävöittämistä, ja siksi draamatekstit ovat myös näyttämöllisesti aina uudelleen tulkittavissa. Näitä tulkintoja ja tunnelmia voidaan vahvistaa myös musiikillisesti.

Katsojaa voidaan kenties usuttaa lukemaan esitystä samalla tavoin rivien välistä pirstaloimalla esitysrakennetta. Rakenteeltaan pirstaleista esitystä on vaikea seurata näytelmätekstissä olevaa juonta representoivana kokonaisuutena. Esitys näyttäytyy se sijaan presentaationa, johon liittyy kiinteästi esitystilanteen senhetkisten olosuhteiden ja vuorovaikutuksen havainnoiminen osana esityksen estetiikkaa.

 


Kuva: Elias Lahtinen                                                                  











                     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti