Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelman eli Nätyn 3. vuosikurssin oppilaat harjoittelevat tänä syksynä Jerusalemin tanssi -näytelmää Yrjö Juhani Renvallin ohjauksessa. Jerusalemin tanssi on Ilpo Tuomarilan 1990 kirjoittama näytelmä, joka perustuu korpelalaisuuteen, 1920–1930 -luvuilla Pohjois-Ruotsin ja Suomen Torniojokilaakson alueella vaikuttaneeseen herätysliikkeeseen.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Prologi


Mikä voisi olla Jerusalemin tanssin keskeinen teema? Hurmoksellisuus on aihepiirinä laaja, ja rikas näytelmäteksti tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia erilaisiin dramatisointeihin. Tuomarilan näytelmä perustuu Bengt Pohjasen kirjoittamiin romaaneihin Kristalliarkki, Korpelan enkelit ja Kolmen kyynärän jumala, joissa Pohjanen yhdistää maagisia elementtejä muuten realistiseen kuvaukseen ja kerrontaan. Renvallin pyrkimyksenä on tarkastella samansuuntaisesti arjen ja pyhän kontrastia ja törmäyspintaa. Korpelalaisten arkinen elämä täyttyi absurdin käänteen odotuksesta; profetian mukaan kristalliarkki tulisi tiettynä päivänä kuljettamaan valitun joukon Palestiinaan. Lähtökohtaisesti keskiöön nousee hurmoksellisuuden ja hulluuden välinen rajapinta.

Yleisesti ottaen hurmoksellisuuden voi nähdä perustuvan kokemukseen käänteentekevästä muutoksesta, jolloin se voi liittyä mihin tahansa kumoukselliseen toimintaan. Mitä tapahtuu, kun kriittinen harkinta sumenee ja ohjakset luovutetaan jollekin suuremmalle voimalle? Mikä hurmoksellisessa heittäytymisessä on henkilökohtaisen uskon ja tahdon vaikutusta, mikä puolestaan yhteisöllisen suggestion tulosta? Entä mikä ilmiössä on universaalia, ja kuinka paljon ympäröivät olosuhteet vaikuttavat toimintatapoihin? Voisi kysyä myös, miksi koko touhu on ylipäätään meille tarpeellista. Aihepiiri herättää liudan kysymyksiä, joihin ei liene yksiselitteisiä vastauksia.

Renvallin lähestymistapa on teemaan sopien kokonaisvaltainen. Käytännön tason ohjenuorana toimii kokemuksellisuus ja moniaistisuus. Vaikka näytelmä toteutetaan puheteatterina, teksti ei toimi keskeisenä merkityksiä kantavana elementtinä. Liike ja fyysisyys, äänimaailma, puvustus sekä lavastus muodostavat merkityksiä vähintäänkin yhtä voimakkaasti. Esityksessä tulee korostumaan erityisesti visuaalisuus ja auditiivisuus, joten luvassa on varsin kokonaisvaltaista tykitystä myös katsojalle. Seuraan tässä blogissa esityksen muotoutumista vaihe vaiheelta, pohdiskellen ääneen matkan aikana heränneitä kysymyksiä ja oivalluksia. 


Kuva: Elias Lahtinen                                                                   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti